Post by Aux on Dec 17, 2013 17:28:00 GMT
Se oli susien paratiisi. Ihmisten maasta eristäytynyt saari, tulvillaan riistaa, mutta myös petoeläimiä. Kuten susia. Ne sudet eivät olleet aivan tavallisia. Niiden älykkyystaso oli korkeampi kuin ihmisten ja niillä oli taito valmistaa melkein mitä vain. Tärkein asia susille oli maali. Kalliot, kivet, puut joka paikka oli täynnä kaikenlaisia maalauksia. Sudet kehittivät omat kirjaimensa ja toisen kielen, jota vain ylimmät osasivat puhua. Heillä oli omat lakinsa, tarkka hierarkia ja omat tapansa. Sitten eräs magiaa harjoittava, lumoava albiino naaras susi Castance, alkoi maalailla joka paikkaan symboleita. Hän teki niitä omaan turkkiinsa, kallioihin ja salaiseen luolaansa, jossa oli magian kootut kirjat. Kerran hän erehtyi piirtämään väärän kuvion maahan. Kuvio alkoi hohkaamaan ja sen ääriviivat alkoivat nousta mustana savuna ilmaan. Maa halkesi ja tomupilvestä paljastui musta, kylmäsilmäinen urossusi Deleon. Castance pelästyi kovasti ja koetti paeta, mutta Deleon ei päästänyt häntä luolastaan ulos. Ajan mittaan Castance alkoi oppimaan Deleonilta oikeita riimuja. Symboli, jonka hän oli piirtänyt maahan silloin, oli Deleonin kirottu sinetti.
Castancen hirviömäiset magia taidot tulivat pian julki. Riistaa kuoli tuntemattomaan tautiin, kylmyys alkoi olla piinaava, sudet riitelivät entistä enemmän, tulvat veivät henkiä ja metsäpalot polttivat metsän miltein puolilleen ja tiputti susien kantaa järkyttävän paljon. Deleoni opetti Castancelle lisää ja lisää koko ajan, kunnes sudet nousivat vastarintaan. Silloin tuli myös ilmi paljonko Castancella ja Deleonilla oli kannattajia. Luopiot ajettiin maanpakoon ja he pakenivat maagikon luokse. Deleon opetti Castancelle muutaman niksin ja heidän seuraajiensa turkit loistivat riimujen kera. Kun sodan ratkaisu oli käsillä, Castance jäi sodasta pois, koska synnyti Deleonille kolme pentua, Rigen, Aestus ja Pacem nimiltään. Vaikka sudet teurastivat suuren määrän Deleonin ja Castancen joukoista, taistelu ei ollut ohi. Suurin käännös tapahtui silloin kun Castance löydettiin kuolleena. Kolme pentua olivat ehtineet kasvaa, mutta Rigen katosi ja Aestus vaihtoi puoltaan tavallisten susien puolelle. Aestuksen avustuksella Deleon ajettiin nurkkaan ja tapettiin verisesti.
Sota oli ohi, loput riimulliset pakenivat ja sudet alkoivat pikku hiljaa tottumaan tavalliseen elämään. Aestus, jolla oli kyky vaikuttaa tuleen ja lämpöön, johti Valvovien laumaa, kunnes äkkiä iski julma talvi. Aestus tiesi veljensä Rigenin paluusta, sillä tällä oli voima vaikuttaa kylmyyteen, jäähän, lumeen, pakkaseen ja kaikkeen kylmään. Rigen oli suuttunut Deleonin teurastamisesta. Hänen sanansa muistaa jokainen Horroksen susi;
-Te tavalliset, jotka ette halunneet valtaa ja voimaa, olette saastaa. Pelkkää saastaa! Epäpuhtaita! Olette rikkaruohoja jotka pitää kitkeä pois. Puhtaat tekevät sen. Horrostajat tekevät turkeistanne pesänpehmusteita, sisuskaluillanne he herkuttelevat pitkää ja luillanne he koristelevat pesänsä ja reviirinsä!
Pacem oli tullut paikalle myös tuntiessaan veljensä läsnäolon. Pacem katsoi veljeään vähättelevästi ja sanoi heidän kaikkien olevan susia. Tavallisia susia. Rigen suuttui Pacemille, Rigen hyökkäsi siskonsa kimppuun, mutta heidän veljensä Aestus esti tämän aikeet ja hänen lämpönsä ja Rigenin kylmyyden törmätessä syntyi toinen todellisuus, Horros, toinen tajunnantila. Aestus kuoli tässä kohtaa ja Rigenistä ei näkynyt enää jälkeäkään. Pacem käski yhden suden maalata otsaansa Horroksen riimun ja hän nukahti keskiyöllä. Pacemin ruumis katosi kuunvaloon ja hän muutti Horroksen pyhällevuorelle, valiten aina välillä suden jonka otsaan yöllä maalasi merkin, ja joka seuraavana keskiyönä ratsastaisi kuunvalolla Horrokseen.
Castancen hirviömäiset magia taidot tulivat pian julki. Riistaa kuoli tuntemattomaan tautiin, kylmyys alkoi olla piinaava, sudet riitelivät entistä enemmän, tulvat veivät henkiä ja metsäpalot polttivat metsän miltein puolilleen ja tiputti susien kantaa järkyttävän paljon. Deleoni opetti Castancelle lisää ja lisää koko ajan, kunnes sudet nousivat vastarintaan. Silloin tuli myös ilmi paljonko Castancella ja Deleonilla oli kannattajia. Luopiot ajettiin maanpakoon ja he pakenivat maagikon luokse. Deleon opetti Castancelle muutaman niksin ja heidän seuraajiensa turkit loistivat riimujen kera. Kun sodan ratkaisu oli käsillä, Castance jäi sodasta pois, koska synnyti Deleonille kolme pentua, Rigen, Aestus ja Pacem nimiltään. Vaikka sudet teurastivat suuren määrän Deleonin ja Castancen joukoista, taistelu ei ollut ohi. Suurin käännös tapahtui silloin kun Castance löydettiin kuolleena. Kolme pentua olivat ehtineet kasvaa, mutta Rigen katosi ja Aestus vaihtoi puoltaan tavallisten susien puolelle. Aestuksen avustuksella Deleon ajettiin nurkkaan ja tapettiin verisesti.
Sota oli ohi, loput riimulliset pakenivat ja sudet alkoivat pikku hiljaa tottumaan tavalliseen elämään. Aestus, jolla oli kyky vaikuttaa tuleen ja lämpöön, johti Valvovien laumaa, kunnes äkkiä iski julma talvi. Aestus tiesi veljensä Rigenin paluusta, sillä tällä oli voima vaikuttaa kylmyyteen, jäähän, lumeen, pakkaseen ja kaikkeen kylmään. Rigen oli suuttunut Deleonin teurastamisesta. Hänen sanansa muistaa jokainen Horroksen susi;
-Te tavalliset, jotka ette halunneet valtaa ja voimaa, olette saastaa. Pelkkää saastaa! Epäpuhtaita! Olette rikkaruohoja jotka pitää kitkeä pois. Puhtaat tekevät sen. Horrostajat tekevät turkeistanne pesänpehmusteita, sisuskaluillanne he herkuttelevat pitkää ja luillanne he koristelevat pesänsä ja reviirinsä!
Pacem oli tullut paikalle myös tuntiessaan veljensä läsnäolon. Pacem katsoi veljeään vähättelevästi ja sanoi heidän kaikkien olevan susia. Tavallisia susia. Rigen suuttui Pacemille, Rigen hyökkäsi siskonsa kimppuun, mutta heidän veljensä Aestus esti tämän aikeet ja hänen lämpönsä ja Rigenin kylmyyden törmätessä syntyi toinen todellisuus, Horros, toinen tajunnantila. Aestus kuoli tässä kohtaa ja Rigenistä ei näkynyt enää jälkeäkään. Pacem käski yhden suden maalata otsaansa Horroksen riimun ja hän nukahti keskiyöllä. Pacemin ruumis katosi kuunvaloon ja hän muutti Horroksen pyhällevuorelle, valiten aina välillä suden jonka otsaan yöllä maalasi merkin, ja joka seuraavana keskiyönä ratsastaisi kuunvalolla Horrokseen.